Tällä kertaa suuntana oli tutun ystäväpariskuntamme kanssa Finlandia‑talo, jonka pysyvä näyttely kunnioittaa Aaltojen perintöä suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun näkökulmasta.
Näyttelyssä viehätti se, miten tila, muoto, valo ja materiaali yhdistyvät visuaalisesti ja kokemuksellisesti. Tilasuunnittelun ja esineiden muotoilun kautta välittyi vaikutus siitä, kuinka suunnittelu voi olla ihmisläheistä ja aikaa kestävää
Alvar Aalto, suomalaisen modernismin keskeinen hahmo, syntyi Kuortaneella vuonna 1898. Hän yhdisti kansainvälisen modernismin ajatuksia paikalliseen luonnon- ja materiaalinkäyttöön – esimerkiksi puun käyttö oli hänelle hyvin luonnollinen valinta.
Näyttely on kuitenkin kertomus myös kahdesta merkityksellisestä naisarkkitehdistä, jotka rakensivat, ideoivat ja muokkasivat suomalaista muotoilua ja arkkitehtuuria Alvar Aallon kumppaneina sekä yksityis- että työelämässään. Nämä arkkitehdit olivat Aino ja Elissa Aalto.
Aino Aalto, arkkitehti ja muotoilija, valmistui arkkitehdiksi vuonna 1920. Hän toimi pitkään Alvar Aallon rinnalla niin elämässä kuin työssäkin. Näyttely nostaa esiin sen tosiseikan, että hänen panoksensa on usein jäänyt puolisonsa varjoon – mutta nyt hän on keskeinen osa tarinaa.
Elissa Aalto, joka valmistui arkkitehdiksi vuonna 1949 ja liittyi Alvar Aallon toimistoon samana vuonna, on näyttelyn kolmas keskeinen hahmo. Hän oli myöhemmin Alvarin vaimo ja vastuuhenkilö monissa suurissa projekteissa – sekä merkittävä perinnön vaalija Alvar Aallon kuoleman jälkeen.
Näyttelyn jälkeen poikkesimme lounaalle ja iltapäivän edetessä Kulttuurikasarmin terassille analysoimaan sitä, miten tämäkin näyttely jälleen kerran osoitti, että muoto- ja tilasuunnittelu voivat olla ihmisläheisiä, ja että kauneus ja toimivuus kulkivat käsi kädessä näiden suomalaisen arkkitehtuurin keskeisten vaikuttajien töissä.
